Siirtymät voivat olla tyydyttäviä ja jopa energisoivia vaiheita. Jotkut hakevat uutta työpaikkaa ilman pakkoa – kehittääkseen itseään tai uteliaisuudesta. Toiset aloittavat positiivisin ja odottavin mielin uudet opinnot; valmistuvat tavoiteajassa tai saavat kurssitodistuksen ja jatkavat työhön.
Entä jos siirtymästä tulee pakko, kammo tai siirtymää ei ole? Entä jos jää toistuvasti kakkoseksi tai ei edes yritä ”siirtyä” enää? Yhteiskunta pyörii, ympäristön odotus on ilmassa. Mutta ITSE ei saa aikaiseksi. Tai saa aikaiseksi liikaa. Ehkä väärään suuntaan.
Tyyppikäyttäytymistä siirtymävaiheissa
Opintojen keskeytyminen on yleistä. Ammatillisen koulutuksen puute on tutkimusten mukaan riskitekijä itsetunnon kehittymiselle ja työllistymiselle; elämäpolun häiriöille. Myös lukio kasaa paineita. Ahdistusta aiheuttaa kilpailu jatko-opintopaikoista ja ennen kaikkea se, ettei tiedä, mitä haluaa isona tehdä.
Huomasin aikoinaan ohjaustyössäni jo ennen digitalisaation aikaa, että tyyppikäyttäydymme helposti uuden edessä. Työnhaku, opiskelupaikan valinta, ammatinvaihto tai vaikkapa maahanmuutto ovat siirtymä- eli nivelvaiheita, joissa kaikki haluavat onnistua, mutta toiminta ei ole aina rationaalista. Panikointi, vellonta tai suorittava mukailu nostavat päätään, kun pitäisi toimia, päättää ja uskaltaa.
Miten onnistut työnhaussa -kirjassani olen nimennyt tyypit:
- Panikoija: Pakko toimia, hakea, selvittää. Jotain pitää tehdä heti.
- Velloja: Ei se onnistu kuitenkaan. Onhan se jo nähty. Katsotaan tilanne huomenna, huomenna, huomenna….
- Suorittava mukailija: Niinhän se Liisa/äiti/naapuri sanoi. Sillä alalla kuulemma kaikki ovat työttömiä. Tee näin. Eikun näin. Älä vain…
Tunnistan näistä tyypeistä ainakin kahdessa ajoittain itseäni. Tunnistatko sinä?
Koppareita tarvitaan
Uskon, että siirtymien määrä kasvaa yhteiskunnassamme. Toimintaympäristön muutos palkitsee ketteryyttä, itseluottamusta ja kykyä tehdä tarvittavia siirtoja. Miten varmistamme, että kukaan ei putoa kuoppaan tai törmää seiniin, joudu paniikkiin, vello tai unohda omaa tahtoaan? Tämä koskee meitä kaikkia.
Muutos voi viedä syviin vesiin. Entä jos siihen päälle tulee itsetunnon nujertanut oppimisongelma, silpputyöt tai vääräksi huomattu opiskelu- tai työpaikka? Mikään koulutus tai parhainkaan ura- tai kehityskeskustelu ei auta, jos jäämme tyhjän päälle arjen muutoksissa.
Tukea tarvitaan. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat aiheuttivat vuonna 2018 eniten sairauspoissaoloja 20-29-vuotiailla nuorilla. Sama taustasyy oli suurimmassa osassa alle 35-vuotiaille myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä vuonna 2017.
Ohjaajalla, kouluttajalla, esimiehellä ja jopa kollegalla on vaikutusvaltaa. Kuunnellaan tarkalla korvalla. Riittääkö meidän apumme? Kuka ottaa seuraavan kopin?
Tärkeintä on liike, jolla on saavutettava ja näkyvä tavoite. Pahinta on innostua liikkeestä ja tajuta, ettei pysty yksin toteuttamaan sitä.
Teksti ja kuva:
Kaisa Välivehmas
Kansalaisen perustaidot -hankkeen projektipäällikkö
Kaikkien-malli on vaikuttava ja oppijalähtöinen perustaitojen koulutusmalli työikäisten arjen parantamiseksi.
Tausta-aineistoa
Juurisyyanalyysi: Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys. Timo Hämäläinen, Sitra 2019
Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Valtioneuvosto (toim. Jouni Välijärvi), 2019
Kaisa Välivehmas: Miten onnistut työnhaussa. Minerva Kustannus Oy, 2014.