Joulutauko pitkine pyhineen toi meille kaikille varmasti tervetulleen tauon arjen aherrukseen. Pikkutauko tuli hyvään saumaan: Kaamos sekä pitkä ja lumeton, syksynä jatkunut talvi on ottanut varmasti monella koville. Nyt on akut taas ladattu – kohti kevättä pitenevien päivien voimalla!
Kirjoitustaito heikkenemässä nopeasti
Vaikka työasiat olivat tauolla, ei somessa voinut välttyä kiinnostavilta työhön liittyviltä artikkeleilta.
Vuoden viimeisinä päivinä tuli Ylen verkkosivuilta vastaan Marcus Ziemannin kiinnostava artikkeli: Analyysi: Kirjoitustaito katoaa nyt sellaista vauhtia, että kohta on keksittävä jokin muu tapa kommunikoida.
Kirjoitustaito on artikkelissa määritelty hyvin. Perustaitojen nivoutuminen toisiinsa tulee ilmi: Hyvä kirjoitustaito edellyttää hyvää lukutaitoa: ”Sujuva kirjoitustaito tarkoittaa taitoa tuottaa erilaisia tekstejä. Se on eri asia kuin naputella sujuvasti tekstiä. Kirjoittaminen ei ole tekninen suoritus. Sujuva kirjoitustaito edellyttää tietenkin, että lukeminenkin on sujuvaa. Sujuvasti lukevat tunnistavat erilaisia tekstejä ja oivaltavat niiden merkityksen.”
Perustaitojen puute aiheuttaa eriarvoistumista. Siihen viitataan myös Ziemannin artikkelissa. ”Heikko kirjoitustaito lisää yhteiskunnan polarisoitumista. Hyvin lukevat eivät jaksa lukea huonosti ymmärrettävää tekstiä.” […] ”Lukemisen määrästä ongelmat eivät yksinään johdu. Sekä koulussa että vapaa-ajalla luetaan enemmän kuin ennen. Kysymys on laadusta. Lyhyitä tekstejä lukevat kirjoittavat lyhyitä tekstejä.”
Kirjoitustaidon heikkenemisestä on mm. äidinkielenopettajilla ikävä arvio: ”Kansan kirjoitustaito heikkenee nyt nopeasti. Äidinkielenopettajien havaintojen mukaan esimerkiksi seitsemännellä luokalla aloittavissa oppilaissa on tapahtunut selkeästi havaittava muutos noin viiden vuoden aikana.”
Postikorteista sähköisiin tervehdyksiin
Ylen artikkeli oli kuin jatkoa ystäväni kanssa joulukuun alussa käytyyn keskusteluun, jossa pohdimme lasten näkemystä joulukorttien, ja ylipäätään postikorttien kirjoittamisesta ja olemassaolosta. Mietimme, kuinka kauan ylipäätään fyysisiä postikortteja lähetellään. Toivotukset kun hoituvat ystäville, työkumppaneille ja muillekin verkostoille kätevästi sähköisinä tervehdyksinä tai somessa.
Ystäväni näkemys oli, että nykylapset eivät juurikaan ymmärrä korttien päälle niitä saadessaan saatikka, että heille tulisi mieleen kirjoittaa joulutervehdys kummille tai lähettää lomapostikortti vaarille. Meillä 1970-luvulla syntyneillä silmät kuitenkin aika ajoin lomamatkalla hamuavat postikorttihyllyille ja muutamia lomatervehdyksiä saattaa vielä tulla läheteltyä postikorteilla.
Myös meidän ikäisillemme kirjeiden lähettäminen on kuitenkin jo lähes muinaishistoriaa. Kirjeeseen verrattuna postikorttihan on melkoinen pikaviestin! Asiaksi riittää yksittäinen tervehdys, hyvän joulun toivotus tai onnittelu.
Kirjoitustaidon tulevaisuus?
Pian taitavat olla historiaa myös postikortit, kenties kirjoittaminenkin.
Marcus Ziemann toteaa artikkelissaan melko lohduttomasti: ”Tarvittavat kansalaistaidot muuttuvat maailman muuttuessa. Nykyään kenenkään ei tarvitse enää osata metsästää tai ratsastaa. Mikään ei ole ikuista – tuskin kirjoitustaitokaan.”
Ziemann uumoilee kirjoittamisen korvaajiksi kuvia, puhetta ja tekoälyä. Ehkä uusi tapa tuleekin olemaan kirjoittamista tasa-arvoisempi? Kenties minäkin tulevaisuudessa mietin ainoastaan, miten sanoisin asiani kuvin.
Muutokset ottavat aikaa. Siihen asti kirjoitellaan. Siihen saakka nautin kirjoittamisesta.
Teksti ja kuva:
Virpi Markkanen
asiantuntija
Opintokeskus Sivis
Kaikkien-malli on vaikuttava ja oppijalähtöinen perustaitojen koulutusmalli työikäisten arjen parantamiseksi.