Kansalaisen perustaidot -hankkeen pilotti Auralan setlementissä kokosi yhteen maahanmuuttajaäitejä valmentautumaan alkavaan syksyyn sekä perheen ajankäytön ja arjen suunnitteluun. Kysymyksiä ja vastauksia etsittiin yhdessä, ja vertaistuki oli vahvaa.
Välineitä perhekalenterista sovelluksiin
Ruuhkavuodet pitävät vanhemmat kiireisinä muutaman vuoden ajan. Muistettavaa ja hallinnoitavaa riittää kun hoidettavana ovat samanaikaisesti omat työt tai opinnot ja eri-ikäisten lasten hoiva ja kasvatus, koulunkäynti ja harrastukset. Entä sitten, kun tämä kaikki pitää hoitaa järjestelmässä, jonka lainalaisuuksiin ja toimintalogiikkaan ei ole itse pienestä pitäen kasvanut? Ensimmäisen polven maahanmuuttaja kohtaa järjestelmän, joka on täynnä sääntöjä, oletuksia ja itsestäänselvyyksiä, joita ei aina osata tai muisteta ääneen sanoa.
Suomessa esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyötä pidetään tärkeänä ja siihen on tullut oma kanava, Wilma. Vanhemmilta odotetaan ja vaaditaan paljon lasten koulunkäyntiin ja kasvatukseen liittyen. Ei riitä, että he huolehtivat lapsensa kouluun, vaan lisäksi heidän on jatkuvasti oltava yhteydessä koulun henkilökunnan kanssa ja tuettava lasten koulunkäyntiä ja oppimista. Vanhempien vastuulla on lukuisia asioita riittävästä levosta ruutuajan rajoittamiseen ja lasten harrastamiseen.
Kaikkien-mallissa on oleellista, että koulutuksen sisältö ja tavoitteet liittyvät keskeisesti oppijoiden omaan elämään, ja he pääsevät itse muotoilemaan niitä. Auralan setlementissä otimme välineeksi aihepiiriin lähestymiseen perhekalenterin. Perhekalenteri on seinäkalenteri, jonka yläriville kirjoitetaan kunkin perheenjäsenen nimi. Yhdellä vilkaisulla voi nähdä, mitä kaikkea seuraavan viikon ja kuukauden aikana tapahtuu. Jokainen oppija sai oman kalenterinsa, ja työskentely aloitettiin pohtimalla, mitä etua tällaisesta menojen kokoamisesta on sekä mitä kaikkea perhekalenteriin voisi koota. Oppijat pääsivät pohtimaan ja sanoittamaan omaa elämäntilannettaan ja arkeaan ja tunnistivat itselleen tärkeitä ja osin haasteellisia asioita.
Vertaistuen ohella perustaito-opetukseen perehtynyt kouluttajamme Venni Alanko vastasi juurta jaksain kysymyksiin, joita oppijat hänelle esittivät. Tietoa vaikkapa koulujen loma-ajoista haimme yhdessä sekä pohdimme, mitä tarkoittaa ”hyvissä ajoin valmistautuminen” eri yhteyksissä.
Useat mietityttävistä asioista olivat tuttuja kaikille ryhmässä – jokaisella oli päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia. Esimerkiksi lasten matkapuhelimen käyttö ja ruutuaika herättivät paljon keskustelua. Ratkaisuksi löysimme Family time -sovelluksen, jonka avulla vanhempi voi esimerkiksi säätää lapsen puhelinasetuksia niin, että lapsi ei koulumatkalla voi käyttää internetiä ja vaan keskittyy ympäröivään liikenteeseen. Myös omaa älypuhelimen käyttöä seuraava sovellus kiinnosti. Sovelluksen myötä ymmärsimme, miten paljon aikaa arjessamme todella käytämme näyttöä tuijottaen. Opimme hyödyntämään uusia sovelluksia, mutta myös analysoimme sitä, millainen digivälineiden käyttö on lapsille tai aikuisille hyväksi. Opimmekin digitaitoja eri tasoilla.
Arvokasta kokemusta ja tietoa pilotista
Kansalaisen perustaidot -hankkeen tavoite on mahdollistaa kaikkien osallistuminen yhteiskuntaan siten, että ketään ei suljeta ulos. Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan sosialisaatiossa kukin meistä omaksuu kulttuurista, sosiaalista ja symbolista pääomaa. Vaikka olisimme näennäisesti samalla viivalla, kotitaustamme vuoksi meillä on erilainen olemisen tapa, habitus. Esimerkiksi koululaitoksessamme on kuitenkin vallalla valtaväestön ja keskiluokan kulttuuri. Mitä enemmän tietyssä järjestelmässä ja sen eri kentillä on julkilausumattomia toimintatapoja ja normeja, sitä vaikeampaa niillä toimiminen on kaikille, joilla ei ole valtaa pitävien habitusta. Tällöin järjestelmä tuottaa vetäytymistä ja on ulos sulkeva.
Kaikkien-mallin kehittämiseen nelipäiväinen koulutuspilotti tuotti arvokasta kokemusta ja tietoa. Havaitsimme jälleen miten oppijakeskeinen lähestymistapa sitouttaa oppijoita. Palautetyöskentelyssä oppijat kyselivät, mihin koulutukseen seuraavaksi voi tulla. Keskustelussa nousi esille myös se, miten paljon olisi maahanmuuttajaäitejä, jotka voisivat todella hyötyä tämänkaltaisesta koulutuksesta. Olisi löydettävä keinoja saada ihmiset kursseille laajemmin mukaan. Lisäksi olisi hyvä, jos lasten opettajat saisivat oppia siitä, miten tukea maahanmuuttajaperheitä ja saisivat siihen konkreettista apua.
Nina Hjelt
Koulutussuunnittelija
Kansanvalistusseura